Edellisessä kolumnissa toivotut nousut pokerin saralla onnistuivat joulukuussa. Peli oli hyvää, lappu osui ja vamos huudot kajahtelivat. Tästä innostuneena lähdin jouluksi ja uudeksi vuodeksi Thaimaaseen. Reissusta lisää  kolumnin lopussa. Palasin Suomeen ja Helsinkiin turnausviikolle. Valitettavasti turneet menivät mitäänsanomattomasti. Molemmissa teksasturnauksissa mitä pelasin, köytin itseni KK:hon  vastustajien settejä vastaan. Rahapöydät jäivät onneksi kivasti plussalle ja steikkauskin oli voitollista, kiitos siitä Jani Alasuutarille. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin taas alamäki, joka on pannut minut miettimään omaa pokeritulevaisuuttani uudelleen. Ollakko pokerin pelaaja vai eikö olla? En ole todellakaan ainoa ammattilainen, joka tällä hetkellä ajattelee samoja asioita.

On vaan niin turhauttavaa nousta kovalla vaivalla ylös ja tulla hetkessä alas.  Vähän sama asia kuin laskettelisi Suomen nyppylöissä . Tutkailtuani tilastoja tulin siihen johtopäätökseen, että jätän netin rahapöydät paremmilleni ja keskityn ainoastaan turnauksiin. Turnauksissa näen valueta vielä pitkäksi aikaa vaikkakin pelin yleinen taso nouseekin koko ajan. Näen erikoistumisen tiettyyn lajiin avainsanana tämänhetkisessä kovassa kilpailussa. Nyt on siis tarkoitus edetä pienin askelin vahvimmassa osa-alueessani. En siis tänä vuonna pelaa enää netissä käteispelejä, koska käteen jää yleensä vain paha mieli ja kassan rippeet. Laitoin itselleni porkkanaksi, että seuraavien nousujen jälkeen lähden alpeille laskettelemaan. Ajatuksen alpeilla olisi nousta gondolilla ylös, ihailla hetki maisemia ja laskea pitkän kaavan mukaan alas. Alpeilla voi laittaa pään ihan konkreettisesti pilviin niin sitä ei tarvitse enää tehdä pokeripöydissä.

Fyysisellä puolella on tapahtunut mahtava ryhtiliike. Olen saanut ruokavalion kuntoon ja urheilu maistuu. Kilot karisevat silmissä ja energia lisääntyy. Jaksan jo kummasti tehdä asioita joihin ei syksyllä ollut mitään mahdollisuutta. Nyt jopa ruuanlaitto kiinnostaa ja säännöllinen ruokailu (erikoisruokavalio, jossa syödään kuusi kertaa päivässä) rytmittää elämää kivasti.  Kysymys kuuluu kuitenkin onko tämäkin vain hetken hurmiota? Tullaanko tässäkin elämäntapojen parantamisen tapauksessa jojo- ilmiönä ylös/alas? Nyt on ainakin vahva usko, että tämä ryhtiliike kestää. Toki viina virtaa ja kebabit maistuuvat silloin tällöin, mutta kulutan ne urheilemalla pois.

Thaimaassa tuli vietettyä joulu ja uusi vuosi. Sain hetken hengähtää ennen turnausviikkoa ja ladata akkuja. Tarkoitus oli sielläkin urheilla, mutta se jäi lopulta haaveeksi. Tarkoitus oli huilata myös pokerista, mutta sekin toteutumatta. Lopulta loma oli kuitenkin rentouttava ja hauska, johtuen hyvästä matkaseurasta ja upeista puitteista mitä kyseinen maa tarjoaa. Pieniä vastoinkäymisiäkin matkalla tosin oli. Sain erittäin epämiellyttävän tuliaisen, silmätulehduksen. Silmätulehdus esti myös sukeltamisen, joten oli keksittävä muita aktiviteetteja juhlimisen ohella. Ottaessani uutta vuotta vastaan Koh Phanganilla, päätin kokeilla erästä aktiviteettia pikku tinoissa (katso video). Sehän sujui kuin pokka humalassa. Yritystä ei puutu, luulee itse vetävänsä hyvin, mutta totuus on jotain ihan muuta. Tuloksena armoton puujalka ja pieniä palohaavoja nilkkaan. Mutta oppia, ikä kaikki. Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon.