Heikki Autto: Onko Suomi housut kintuissa, kun monopolit murtuvat?
Julkaistu: 8.5.09
Tulosta
Lähetä
Tänä keväänä ja tulevana syksynä on Euroopan parlamentissa ja Suomen
eduskunnassa käsittelyssä kansallisten monopolien asema ja tulevaisuuden
suuntaviivat. Euroopan parlamentti otti kannan, jossa kansalliset
monopolit saavat yksinoikeuden pelien tarjoamiseen, jos jäsenmaa näin
haluaa. Lyhyen ajan jälkeen arapajaislakityöryhmä Suomessa toi esityksen,
jossa Veikkauksen, Ray:n ja Finntoton yksinoikeus kirjattaisiin suoraan
lakiin. Nämä esitykset ovat kirvoittaneet kohtuullisesti keskustelua ja
nämä asiat pyörivät myös palveluiden käyttäjien huulilla, kun ovat asiasta
minun kanssa tulleet juttelemaan vaalikentille.
Kansallisten monopolien puolustajat tuntuvat käyttävän niin Euroopan
parlamentissa kuin eduskunnassakin "pelihaittojen ehkäisy" argumenttia,
jolla kansallista yksinoikeutta puolustetaan. Viime viikolla kampanjoinnin
lomassa sattui tilanne, jossa juttelin aiheesta erään nuoren tamperelaisen
kanssa ostoskeskuskuksessa ja samaan aikaan vieressä alkoi tapahtua. Neljä
ala-asteikäisen oloista poikaa yhdessä tuumin laittoivat rahat
pelikoneeseen ja ikävä kyllä voittivatkin vielä päävoiton koneesta.
Uskallan väittää, että siinä viljeltiin tulevaa peliriippuvuutta
parhaimmillaan. Vanha sananlasku "emme näe metsää puilta"
tuntui varsin osuvalta siinä kohtaa ja samalla keskustelu nuoren miehen
kanssa kääntyi siihen miten absurdilta tuntuu perustelut sille, että
"pelihaittojen ehkäisyn" takia monopolien asema olisi turvattava.
Suomen liityttyä Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995 avautui samalla
kunnolla ovet myös suomalaisille yrityksille, joiden oli nyt entistä
helpompaa lähteä avaamaan sivukonttoreitaan ja vientiään läntisen Euroopan
maihin. En ole vieläkään löytänyt sellaista tutkimusta, jossa
osoitettaisiin Suomen kansantalouden tai yritysten kärsineen
yhteismarkkinoista tai yhteisvaluutasta.
Rahapelien järjestämisessä
Britanniaa voidaan pitää Suomen vastakohtana, jossa alalla kilpailu ja
yritysten määrä on moninkertainen. Muutamat poliitikot ovatkin pitäneet
tätä huonona asiana, koska yksityiset omistajat ovat päässeet rikastumaan
kovalla yrittämisen riskillä. Mistä lähtien suomalaisista on tullut arkaa
kansaa, joka pelkää kilpailua? Suomen markkinat eivät ole niin isot ja
kiinnostavat, että ulkomaiset pelinjärjestäjät tulisivat tänne riemusta
kiljuen. Mieluummin näkisin tilanteen, jossa Suomessa toimivat niin vanhat
kuin uudetkin alan yritykset alkaisivat kehittämään tuotteitaan ja
valmistautumaan Euroopan ja maailman valloitukseen. Riskinä on tietenkin
se, että muutamana ensimmäisenä vuotena valtiolle tuleva raha ei olisi
niin suuri kuin ollaan totuttu, mutta politiikkaa ei voi tehdä parin
vuoden tähtäimellä. Meidän nuorempien on mietittävä myös sitä miten Oy
Suomi Ab:n varat riittävät myös 20 vuoden päästä. Se on selvää, että
jossain vaiheessa tulevaisuudessa myös monopolit tulevat murtumaan ja
pelkään, että Suomi on silloin pahasti housut kintuissa, jos tilanteeseen
ei aleta pikaisesti valmistautumaan.
Heikki Autto
www.heikkiautto.fi
Kirjoittaja on Suomen nuorin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
pinta-alaltaan Euroopan suurimmassa kaupungissa Rovaniemellä ja ehdokkaana
Euroopan Parlamentinvaaleissa kesäkuussa Kansallisen Kokoomuksen
ehdokkaana.
Näytä kommentit (0)
Pasi Kivelä: Liveä Helsingissä ja Pattayalla
Julkaistu: 20.4.09
Tulosta
Lähetä
Livepelit ovat olleet merkittävä osa elämääni jo lähes 3 vuoden ajan eikä suinkaan vain pelaajana vaan myös pelien järjestäjänä.
Vaikka Suomen lainsäädäntö ei ikäväkseni annakaan mahdollisuutta järjestää rahapelejä, on moni löytänytkin pokeriharrastuksen ilmaisien baaripelien myötä. Tämän historiasta olisikin kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se tulevaisuuteen ja keskitytään vain Helsingin Presidenttiklubilla 14.3 pelattuun tapahtumaan.
Tapahtumaa alettiin suunnitella yhdessä Card Playerin porukan kanssa jo 2008 syksyllä, mutta monien tapahtumien summana jouduttiin lopulta turnausta hiukan siirtämään ja lopulta saimme lyötyä lukkoon tuon 14.3. Tapahtumaan lähti mukaan Nordicbet, Pokerihuone, Pokerilehti, Spadeclub sekä pokeri.com ja Pokeritieto.fi. Julkkiksiakin oli mukavasti, kuten Toni Hiltunen (WSOPE -finalisti), Aki Pyysing, Voitto Rintala, Minna Ritakorpi, Sammy Aaltonen, Kirsi Salo, Tuomas Kytömäki, Aki Tykki (Happoradio), sekä syntymäpäiväänsä juhlistanut Timo Kotipelto. Olin tapahtuman jälkeen todella ylpeä henkilökunnastamme, sillä aikataulut pitivät melko mukavasti ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Turnausta ei koskaan varsinaisesti nimetty, vaan puhuimme vain Valttikortin ja Card Playerin yhteisestä Suomen suurimmasta pokeriturnauksesta. Suurin saatiin täytettyäkin, sillä 308 pelaajaa pelasi turnauksen ja tietysti oli vielä ylimääräisiä sittareita.
Voitto Rintala antoi ”oppipojalleen” Kotipellon Timolle kamerapöydässä mallia, kuinka hevimiesten kuuluu pelata pokeria. Ottaako Voitto mallia Timon levymyynnistä jää nähtäväksi.
Kyseiseen turnauksen kehittämiseen ja toteutukseen meidän osaltamme kului työtunteja yli tuhat (1000), eli ihan heti ei samaa urakkaa voida aloittaa, mutta toivottavasti kuitenkin tästä saataisiin säännöllisesti järjestettävä tapahtuma.
Voin kuitenkin paljastaa että kulissien takana pelaajilta näkymättömissä onnistuimme yhden organisointivirheenkin tekemään: Jakajilla ei meinannut olla ruokailua ollenkaan… Aluksi olimme sopineet, että jakajille on ruoka talon puolesta mutta ravintola päällikkö vaihtui matkanvarrella ja kun paikanpäällä oma komentoketjumme katkesi, olin hyvässä uskossa, että ruoka edelleen on ok. Kun sitten ruokatauko alkoi, sain kuulla että ruokaa ei olisikaan, ja että Sevillan puolelta emme edes ehtisi jakajille ruokaa tauon aikana saamaan, alkoi paniikki iskeä. Ruokailun saimme kuitenkin paniikinomaisesti järjestetyksi ja kaikki ruokaa saivat, vaikkakin osaa jouduttiin jo turnauksen alettua vielä tauottamaan muualle syömään. Turnaushan jakajien osalta alkoi 11:00 jolloin käytiin turnausrakennetta ja muuta yleistä vielä läpi ja 02:00 pääsivät viimeisetkin oluiden ääreen.
Onnea vielä kerran turnauksen voittajalle Otso Tiilille ja järkyttävän paljon kiitoksia kaikille paikalla olleille!
Pääsin viimein myös hieman lomailemaan ja nyt tuntuu että kun kaikki kirjoittavat Thaimaasta otan hieman erilaisen lähestymisen.
Phuketista kun suuntasin Pattayalle, tapasin sekä tuttuja että itselleni aiemmin tuntemattomia pokerinpelaajia. Suomalaisiahan asuu paljon Pattayalla moninaisista eri syistä, ja ymmärtäähän tuon, lämmintä, edullista ja kauniit maisemat monessakin mielessä. Olin etukäteen kuullut että rahapelit olisivat jyrkästi kielletty eli en tiennytkään ensikertalaisena Thaimaassa, että myös pokerihuoneita löytyisi. Koska kuitenkin olin lomalla ja pokeri ei ihan järkyttävästi vetänyt puoleensa, en halunnut kuin tutustua paikkaan ja hieman pelata. Sopiva ilta löytyikin ja 1000 batin (20euroa) rebuy-turnaus lähti liikkeelle n. 25 pelaajan voimin. Kun alkuun hieman pelkäsin, että tuleeko ongelmia lainvalvojien kanssa, saivat tuttavat rauhoiteltua, että turistien peli ei poliisia kiinnostaisi. Peli oli odottamattoman rauhallista ja tasoerot pelaajien välillä uskomattomat. Joukosta löytyi nuorempaa ja vanhempaa ammattilaista, ja myös todella heikosti sääntöjä tuntevia. Koska pelaajat jakoivat itse, oli onni, että yhtään todella humalaista ei paikalla ollut. Pokerihuoneen tarjoama ruoka oli myös mukava yllätys, vaikka ei tuo ruokailu mitään kustannuskysymys toki Pattayalla olekaan. Turnauksesta putosin noin sijalla 10 mutta onneksi Suomen lippu liehui vielä pidempään parempien pelaajien toimesta.
Kiitokset matkaseuralle ja mukaville ihmisille jota paikanpäällä tapasin ja ennen kaikkea kadehdin teitä jotka asutte siellä… Syksyllä ehkä uudestaan!
Näytä kommentit (0)
Pasi Kivelä: Tupakka ja pokeri
Julkaistu: 18.1.09
Tulosta
Lähetä
Istuskelen yksin toimistolla ja kiroan, kun olen taas unohtanut hakea yöksi tupakkaa; tupakkamiehen pitäisi tällä kokemuksella jo osata varautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Olin miettinyt jo aivan muun aiheen seuraavaan tekstiini, kun aloin nikotiinin himoissani pohtimaan tupakan ja pokerin yhteistä taivalta.
Suomessahan on kautta historian pelattu pokeria moninaisissa eri paikoissa; ravintoloissa, mökillä, nuotion äärellä, intissä, hooleissa jne. Silloin kun korttipelit olivat vielä keskittyneet aivan muualle kuin kasinon tiloihin, oli tupakan savupilvi aina pöydän päällä leijumassa. Ja mitä totisempaa kortinlätkiminen oli, sitä sankempi röökin käry ympäröi pelipöytää. Savu ikään kuin sulki pelaajat omaan pieneen maailmaansa - myös ne harvat, joille tupakka ei maistunut. En itse asiassa muista tupakoimattomien pelaajien juurikaan valittaneen jatkuvasta tupruttelusta. Saatan muistaa väärinkin; aika kultaa muistot.
Laki on nyt ravintoloissa tupakointia vastaan. Vanhojen 'hyvien' aikojen voidaan todeta olevan pysyvästi historiaa. Tosin vanhat sökömiehetkin ovat jo sukupuuttoon kuoleva laji. Tiedä sitten, onko keuhkosyöpä vai tupakkalaki vanhan sökön pelaajan pahin vihollinen? Näitä vanhoja aikoja muistellessa fiilikset ovat pakostakin hiukkasen nostalgiset. Pokeri on ottanut lajina ison askeleen eteenpäin, sitä ei voi kiistää. Vaikken itsekään tupakansavua pelipöytään kaipaa, niin jotenkin pokerinpelaamisen luonne muuttui sen jälkeen, kun viimeinenkin tupakki tumpattiin.
Pokeri on selvinnyt voittajana tupakkalain tuomista haasteista. Saman muutospaineen alla ovat nyt monet kuppilat, jotka joutuvat omaa konseptiaan tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Voin vain kuvitella, mitä pienen töölöläis-kapakan omistaja mietiskeli, kun ensimmäistä kertaa kuuli uudesta tupakkalaista.
Helsingissä kasinolla sai vielä jokin aika sitten polttaa koppien lisäksi peliautomaattinurkkauksessa. Se kone, jonka luona ennen kävin aina tupakalla, ja ainoa johon rahaa koskaan tungin, on jo jonkin aikaa sitten muuttunut savuttomaksi. Nyt ovat loputkin automaatit savuttomia eli rajaa on tiukennettu entisestään. Vaikka pelasinkin automaatteja ainoastaan tupakoidessani, niin nyt sekin vähäinen pelaaminen kasinolla on jäänyt minun osaltani.
Muistan, että Tallinnassa sai ennen tupakoida pöytien lähettyvillä. Nyt tupakointi on sallittu sielläkin vain enää tupakkakopissa. Super weekendin aikana henkilökunta kävi useaan kertaan tiuskimassa, että ovi perässä kiinni. Mainitsin asiallisesti, että ostamalla ovipumpun ei tarvitsisi kiukutella asiakkaille. Tästä sain ensin vihaisen ilmeen jakajalta. sillä olin varmaan kymmenes asiasta mainitseva. Hetken kuluttua kaveri kuitenkin palasi ja sanoi, että ei huonompi ajatus. Saa nähdä, kuinka hyvä ideani loppujen lopuksi oli...
Vierailin hiljattain myös Riikassa Olympic- kasinolla. Sielläkin tupakointisäännöt olivat melko tiukat, lieneekö peräti Olympicin konsernitason päätös seurata eurooppalaista savutonta trendiä, tiedä häntä. Täysin päinvastainen suhtautuminen tupakointiin oli nimittäin samaisessa kaupungissa Tobago Casinolla (www.tobago.lv). Täällä jakaja kysyi kohteliaasti, että sopiiko, että hän tupakoi pöydässä. Olympicin savuttomuuteen jo tottuneena moinen kysymys yllätti, eikä vähiten se, että kysymyksen esittäjä oli jakaja itse. No, meillehän jakajan tupruttelu sopi - ja silloin sai toki muutkin tupakoida.
Eri kasinoista ja niiden tupakkapolitiikastaan voisin kertoa lisääkin, onhan noita tullut kierrettyä. Tupakanvastaisuus kasvaa kasinoilla; tästä varmaan kiitos kuuluu kasinoiden järjestäytyneelle henkilökunnalle. Ei savuttomuus alkanut kasinoilta, mutta kasinotyö on hyvinkin lähellä ravintolatyötä, ja ymmärrän, miksi kasinon työntekijät mieluummin tekevät työtään savuttomassa ympäristössä. Tätä menoa tupakointi on varmasti kohta kiellettyä kaikkialla maailmassa ja vaikka tavallaan tämän suuntauksen ymmärränkin, niin silti jokin haroo vastaan. Mitä mieltä itse olet tupakoinnista pelipöydissä; onko se syntiä vai pitäisikö sen olla peräti sallittavaa? Lopuksi todettakoon, että vaikka itse tupakoinkin, niin en suosittele tupakointia kuitenkaan kenellekään.
Näytä kommentit (7)
Pasi Kivelä: Las Vegasin tyyliin Vantaalla
Julkaistu: 25.11.08
Tulosta
Lähetä
Vantaan viihdekeskus Flamingoa on mainostettu suurin sanoin ja pakkohan se oli mennä katsomaan. Ensin hotellihuoneen varaus oli pienoinen shokki, kun 171€ hinta kahden hengen huoneesta oli sijaintiin nähden mielestämme paljon. Muitakaan mahdollisuuksia kun ei kuitenkaan ollut, otimme huoneen uskoen sen olevan edes melko tyylikäs. Sitten vain autoon ja kohti Vantaata mielessä pyörien odotukset, joissa sekoittui Vegasin rentous sekä loisto, ja toisaalta Helsingin kasinon ja Club Ray paikkojen ilmeetön palvelu, mutta huoliteltu sisustus. Pokerin järkyttävään reikkiin olimme jo varautuneetkin. Olimme perillä vasta melko myöhään eli klo 23 paikkeilla, sillä tarkoitus oli pelailla ja tutustua yökerhoon, mutta jättää kylpylä niille joita se kiinnostaa. Koska olimme poikkeuksellisen suurella autolla liikkellä, ei parkkihalli tullut kysymykseen, vaan harhailimme hetken etsien sopiva pysäköintipaikkaa. Hotellin edestä päätimme vallata yhden bussipaikan. Betoniluiskaa noustessamme ensimmäisenä silmiin iski hotellin edustan epäsiisteys, jota ei ainakaan auttanut muutama tuhat tupakantumppia oven edessä. Sisään siis ja huonetta lunastamaan. Palvelu oli hotellin vastaanotossa sekavaa, mutta kuitenkin ystävällistä. Savullisia huoneita ei ”tietenkään” ole, koska kaikki hotellit vihaavat tasapuolisesti tupakoitsijoita. Huoneen maisemia voisi jopa kehua, mutta kiinteät taitettavat lisävuoteet toivat tunnelmia lähinnä hostelleista ja laivojen hyteistä. Kun koetimme saada musiikkia kuuluviin televisiosta oli "rahaa, rahaa, rahaa" -asenne laajennettu jo musiikkiinkin, eli 3€ / levy olisi saanut kuunnella, mutta eipä onneksi olisi ollut aikaakaan moiseen. Siitä sitten Gold Dustiin tutustumaan vauhdilla. Kylttejä, joissa kerrottiin henkilökunnan mielellä auttavan, ei selvästi ollut täysin sisäistetty, sillä huhuilu pokeripuolelle ei saanut aikaan henkilökunnassa mitään liikettä. Cashier kuitenkin auttoi ja kertoi kuinka pokerin pariin pääsee, tai tarkemmin sanottuna olisi päässyt, sillä illan pelit olivat jo loppumassa. Vegasin 24h kasinoiden tunnelma liiteli yhä kauemmas. No sitten vain ostamaan kuponkia ja slottien pariin. Nyt tuli kuin automaattisesti henkilö opastamaan peleissä ja kertomaan että 1€ on maksimi panostus, koska silloin pelit eivät ole uhkapelejä. Joopa joo, eiköhän jo tuokin ole uhkapeliä joillekin, eli määritelmä uhkapeleistä pitäisi kai jotenkin sopeuttaa mieluummin tuloihin ja varallisuuteen. Koska kumpikaan meistä ei jaksanut pitkään koneella istua, päätimme tutustua muuhun viihdykkeeseen ja suunnata kohti yökerhoa. Sepä olikin sitten varattuna yksityistilaisuuteen 23:00 – 04:00. Tästä olisi mielestäni voinut kyllä mainita, sillä varasin huoneen suoraan hotellista, en varauskeskuksen kautta. Tässä vaiheessa meillä tuli jo savua korvista ja suuntasimme kohti hotellin vastaanottoa, josta baarin puolen ovimiesten mukaan sai vaihtaa myös peliautomaattien tiketit rahaan. Eipäs sitten voinutkaan vaihtaa eli takaisin Gold Dustin puolelle oli pakko vaeltaa. Myöskään pankkiautomaatti suostunut toimimaan. Sitten suuntasimme taksitolpalle ja suunnaksi otettiin Grand Casino. Taksia ei tietysti saanut ovelle ja jouduimme pakkaseen ja tuuleen odottamaan taksia. 5 minuutin odotuksen jälkeen totesimme, että aamulla on krapulan lisäksi kuumetta, mikäli olisimme vielä hetkenkin ulkona, eli ei muuta kuin muutama bisse baarin puolella ja hetki pöytäpelejä ja nukkumaan. Aamiainen ei vastannut edes normaalia S-ryhmän tasoa eli tästä tuli vielä viimeinen pettymys. Pekoni oli pientä rasvassa uivaa silppua. Eikä edes kohtalainen leipävalikoima antanut anteeksi hotellin kallista hintaa. Ote RAY:n sivuilta: ”Gold Dust on RAY:n uusi viihtymisen ja pelaamisen elämyksellinen keidas keskellä viileintä Vantaata”. Tuo viileys taitaa tarkoillaa viileää palvelua ja seisontaa pakkasessa, niin tupakan kun taksienkin takia. Voihan tämä paikkakin joskus alkaa toimimaan mutta paljon on parannettavaa ennen voidaan puhua Las Vegasista ja Vantaan Flamingosta samassa lauseessa. Osa henkilökunnasta kylläkin yritti varmasti parhaansa ja pääsimmepä pelaamaan muutamaa pöytäpeliäkin joihin emme olleet ennen tutustuneet. Viva REAL Las Vegas!
Näytä kommentit (0)
Kirsi Salo: Pokeri on peräkamarin poikien ja surkimusten hommaa!
Julkaistu: 5.10.08
Tulosta
Lähetä
Pokeri on peräkamarin poikien ja surkimusten hommaa! Näin julistin vielä puoli vuotta sitten, kun ystävättären yritti hehkuttaa uutta harrastustaan, pokerin kyttäämistä tv-peleistä yötuimaan. Ei herunut minulta ymmärrystä. Tämä asenne olisi varmasti pitänyt kutinsa tähän päivään, ellei Heikelän Jussi olisi hädissään soittanut minulle maaliskuun iltana. Jussilla ei ollut ongelmia peräkamarissa, vaan kyse oli Pokeritähti-ohjelmasta. Pokeritähteen tarvittiin kiireesti julkkispelaaja äkillisesti tulleen peruutuksen takia. Kuuntelin vain puolella korvalla, enhän ollut eläissäni pokeria pelannut. Yllytyshullu kun olen, huomasin kuitenkin parin päivän päästä istuvani Tallinnan laivassa matkalla turnaukseen. Ihmettelin hiljaa itsekseni, kun joku kertoi tulleensa mukaan satelliitilla. Olisivat kyllä hiljentyneet varmaan muutkin, jos olisin kertonut, etten ole koskaan istunut pokeripöydässä.
No, peli meni niin kuin arvata saattoi, putosin ensimmäisenä. Kipinä kuitenkin syttyi. Ehkä siksi, että jotenkin mystisesti johdin pöytää jopa tovin tai ehkä siksi, että pokerin pelaajat paljastuivat aivan maanmainioiksi seuraihmisiksi. Kun seuraavan kerran kävi kutsu pokeripöytään, olin jo hiukan enemmän kärryillä pelistä. Olin tuhlannut muutaman kympin nettiin harjoitusrahana. Unibetin julkkisturnauksessa kamppasin kolmanneksi Pikku Geen ja lopulta heads-upissa pudotin Kim Heroldin pedaten itselleni näin paikan Midnight Suniin. Ja koska siellä pelimuoto oli Texas/Omaha Pot Limit, upposin entistä syvemmälle pokerisuohon. Olin hädin tuskin rääppinyt kasaan tarpeeksi tietoa Texas No Limitistä, kun jouduin taas opin tielle.Tavoitteenani Midnight Sunissa oli selvitä paremman puoliskon joukkoon ja näin kävikin. Se riitti. Samaten Pot Limitit ja Omahat. Midnight Sun oli myös opettavainen kokemus turnauskestävyydestä. Nuppi sekosi täysin viiden tunnin kohdalla. Jopa korttien katsominen oli tuskaa ja onneksi, tai ehkä juuri siksi, viikate kävikin nopeasti. Tunnin pelailu silloin tällöin lasten mentyä nukkumaan ei oikein valmistanut tuollaiseen koitokseen.
Midnight Sunissa tapasin vanhan pankkityöurani aikaisen tutun, Reijo Mannisen, joka ajatteli hiukan koulia pokeritaitojani. Pelaaminen jäi siten vähemmälle, kun Reijo alkoi tyhjentää pokerikirjastoaan kotiini. Tuhatkunta sivua myöhemmin alkoivat pelit sujua jo jouhevammin ja huomasin tekeväni pientä voittoa. Unibetin seuraavassa julkkisturnauksessa selvisin jo varmemmin ottein voittajaksi ja nyt palkinto olikin oikein mehevä. Buy In Unibetin Milanon turnaukseen, jossa palkintorahaa oli tarjolla puolen miljoonan verran.
Milanossa, tai oikeastaan siis Luganossa, koin elämäni karseimmat jaot ja putosin noin sijalla 130 puoli tuntia ennen ekan päivän loppua. Tavallaan pääsin taas tavoitteeseeni, koska olin jo puolivälin paremmalla puolella. 200 pelaajaa oli jo ehtinyt siirtyä altani laulukuoroon. Päivän korttirumbasta kertonee jotain se, että kahdeksan tunnin pelin aikana sain kokoon yhden setin, yhden värin, alle 10 paria ja yhden täyskäden. En yhtään kahta paria tai suoraa. Ja tässä siis KAIKKI kädet, ei vain ne, mitkä pelasin. Aikamoista sinnittelyä siis. Mutta Luganon järvi oli kaunis ja ravut makoisia. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että poksu on hauska ja haastava harrastus, joka on vienyt minua ihmeellisiin paikkoihin ja ihmeellisiin seuroihin. Olen pelannut pubipoksua yltäpäältä tatuoitujen turkkilaisten vapaaottelijoiden kanssa ja seuraavan päivänä yhdessä Minna Ritakorven, Reijo Mannisen ja Jorma Vuoksenmaan kanssa. Aina yhtä hauskaa!
Näytä kommentit (0)
Pasi Kivelä: Pokeria halki Suomen
Julkaistu: 28.9.08
Tulosta
Lähetä
Mukavin tapa aloittaa blogi on varmasti muistella menneen kesän tapahtumia...
Vielä kun kesä oli kaukana edessä ja lunta satoi taivaalta, aloimme jo valmistella kesän festivaaleja. Vaikka tie olikin paikoin kuoppainen, alkaa loppusuora nyt viimein kesän 2008 osalta häämöttämään.
Kesällä varmasti monen silmiin osui tiepäällä kulkeva puoliperävaunu, joka jo päällisin puolinkin viittasi pokeriin. Jos vielä rekan kyljessä komeileva Nordic Poker Road Show ei kertonutkaan kaikille miten kesällä pelataan pokeria, niin viimeistään kesän tapahtumissa oli vaikeaa olla kurkistamatta sisälle; pokeria pääsi siis vihdoin pelaamaan säästä riippumatta ja kylmästä välittämättä.
Liikkeelle lähdettiin Kalajoen Juhannuksesta, jossa vietimme omaa Poker Weekendiä edellisenä viikonloppuna. Pääsimme hakemaan liikkuvaa pokerisalonkiamme keskiviikkona ja torstaina teimme vielä paniikissa muutamia fiksauksia; ja sitten ei muuta kuin tienpäälle. Vielä keskiviikkona koetimme saada muutamaa kuukautta aiemmin tilaamiamme portaita, mutta eipä onnistunut, eli kun saavuimme torstai-aamulla perille, aloimme maalaamaan hienoja kakkosnelosportaitamme. Osa ryhmästämme jätti unet suosiolla väliin. Olimmekin jopa hiukan helpottuneita meitä ensimmäisenä yönä vaivanneesta sähköviasta, jonka takia suljimme pokerisalongin hieman suunniteltua aikaisemmin. Vika saatiin perjantaiksi korjattua, homma toimi ja peitto heilui!
Radalle.com tapahtumassa kävimme Virtasalmella, jossa pääsimme todistamaan Ruoska yhtyeen loistavaa "liveaktia”. Ensimmäisenä yönä vaunuumme majoittui vaahdossa stripannut neito, joka piristi varmasti koko viikonloppua; sopu sijaa antaa. Sää ei Virtasalmella suosinut ainakaan ulkoilmatapahtumia, mutta pokeria sateesta ja kylmästä karaistu autokansa pelasi myöhään yöhän asti.
Kuopio Rock on lähellä omaa sydäntäni ja vaikka moni epäilikin löytyykö raskaamman musiikin ystävistä pokerin harrastajia oli porukkaa mukavasti ja käyttäytyminen oli jopa hillitympää kuin pop-festivaaleilla. Kuopiossa olimme jo viimevuonna ja silloinkin jakajamme pitivät tapahtumasta, ja nyt kun vip- puolen oviinkin löytyi avain, ei paljon valittamista löytynyt.
Jyväskylän Neste Rally:stä ei paljon kerrottavaa lapsille jäänyt. Huolimatta monen byrokraatin auttamisyrityksistä, eräs Jyväskylän kaupungilta palkkansa saava nainen päätti estää tulomme ja sen hän myös teki. Kiitokset Jyväskylän CM:n myymäläpäällikölle nopeista liikkeistä, jotta emme aivan tyhjin käsin joutuneet palaamaan.
Sieravuoren lomakeskukseen ajelimme pimeää taivalta suoraan Neste Rally:stä. Ryhmämme kuljettajaa lukuun ottamatta nautti siirtymän aikana hieman K18 juomiakin; ei siis ihme että ryhmämme jäsenissä alkoi hieman matkaväsymys painamaan. Klo 01 yöllä hieman Euran jälkeen, kun matkaa oli vielä 40km jäljellä, uni ja väsymys kuitenkin katosi, kun tien varressa seisoi kolme nuorta naista kyytiä vailla. Kuljettaja polkaisi jarrua ja poimi tytöt kyytiin. Tytöt viihtyivätkin mukanamme Sieravuoreen asti, jossa jatkoimme iltaa paikallisessa ravintolassa.
Pelaajia kiertueellamma on ollut jopa paremmin kuin viime kesänä eli uusia potentiaalisia pelaajia kyllä löytyy. Ehkäpä tulevia ”Patrik Antoniuksia” on käynyt opettelemassa pokerin saloja, aika näyttää. Pyrimme valitsemaan kaikkiin tapahtumiin mahdollisimman sopivat jakajat. Niihin paikkoihin, joissa oletimme pelaajien kaipaavan peliopastusta, lähtivät mukaan parhaat jakajamme. Vastaavasti paikkoihin, joissa pelaajien tason arveltiin olevan kova, mukana olivat teknisesti taitavimmat jakajat. Marski Cupissa oletimme pelaajien olevan hieman festivaaliyleisöä vanhempaa, mutta kun vettä satoi kaatamalla, emmekä olleetkaan anniskelualueella, pelit muuttuivatkin ikärajattomiksi. Raivoisa sadekuuro esti anniskelun ja bändin esiintymisen ulkotiloissa. Vaikka pelaajia olikin kaiken ikäisiä oli ehdottomasti suurin ryhmä pelaajia iältään 5-15v. Tähän eivät jakajamme olleet henkisesti täysin valmistautuneita ja aluksi menivätkin pasmat hiukan sekaisin. Kun pääsimme vauhtiin, meni viikonloppu sateesta huolimatta mukavasti.
Varmasti kesän hauskin reissu oli Tulivuori Rock-tapahtuman yhteydessä olleet pelit. Rekassa ottivatkin mittaa toisistaan monet Suomen kovimmista pelaajista ja tulipa porealtaat ja ”Lappajärven Lux” koettua myös. Päätimme lähteä Kotipellon Timon johdattamana 04 asti auki olevaan ”yökerhoon”. Taksin saimme 02 aikaan. Kun pääsimme sisään ravinteliin, tilasimme juomat, ja heti kun Vilmusen Jani sai karaoke listan auki, räpsähti valomerkki. En ole varma oliko Kotipellon 04 väärää tietoa, vai oliko tuo karaoke-listan avaus kohtalokas virhe, mutta melkoinen säätäminen oli, että pääsimme takaisin mökeille ilman 7km kävelyä; taksin saaminen olisi ollut mahdottomuus. Onneksi olimme varanneet voimajuomaa mökkiin ja ”ilta” jatkuikin pitkälle aamuun. Poikien seuraavalle päivälle sovittu golfturnaus tosin siirtyi hieman, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Matka jatkuu vielä ja jäljellä on kaksi tapahtumaa ennen kauden päättävää nettifinaalia. Olemme tienpäällä myös ensi kesänä ja saattaapa meidät bongata vaikkapa pikkujouluistakin.
Näytä kommentit (0)
Reijo Manninen: Sijoittaminen ja pokeri
Julkaistu: 24.8.08
Tulosta
Lähetä
Aki Pyysing on todennut, että pokeri on vähemmän riskipitoista kuin sijoitustoiminta. Akihan ryhtyi pokeriammattilaiseksi sen jälkeen, kun hän oli velaksi tehdyillä sijoituksillaan saanut aikaan sellaisen kuopan, ettei sitä palkkatyöllä voinut lapioida umpeen. Tosin kuoppa kai täyttyi samoilla eväillä, millä se syntyikin. Välttämättä riskien ei tarvitse olla epätasapainossa. Pokeri ja kaikki muutkin rahapelit voivat olla osa sijoitustoimintaa ja sijoitustoiminta olla osa peliä. Menestyvällä sijoittajalla ja hyvällä pokerinpelaajalla on paljon yhteistä.
Riskin ja tuoton suhde on syytä ymmärtää. Sekä sijoittaja että peluri voi olla highrolleri tai erittäin konservatiivinen, mutta hänen tulisi tietää minkälaista tuottoa voi odottaa ja kuinka suuret tappiot ovat mahdollisia. Hän etsii itselleen mukavuusalueen, jolla toimia. Riskiä sietävä voi laittaa kaikki varansa osakkeisiin, jopa yhteen yhtiöön. Varovaiselle sijoittajalle valtion obligaatioihin sijoittava korkorahasto saattaa sisältää liikaa riskiä. Vastaavasti uhkapelihenkinen peluri voi tuoda koko rollinsa kerralla pöytään, mutta toiselle voi prosentin siivu olla liian iso kertaostos. Optimaalinen riskitaso on sellainen, missä sijoitaja tai pelaaja kokee olonsa mukavaksi, mutta samalla riittävä vireystaso säilyy. Liian suuri riski voi tehdä sijoittajasta hätäisen. Vastaavasti liian isossa pelissä ei pysty pelaamaan parasta pokeria. On olemassa vaara, että huono kausi tuhoaa merkittävän osan kassasta. Isolla riskillä liikkuvan on syytä asettaa itselleen tappioraja, jonka ylityttyä riskiä pienennetäään. Liian vähäinen riski voi heikentää keskittymistä ja tuottoa.
Hyvää tuottoa tavoitellessa sijoittajan kannattaa pohdiskella, mikä markkina on sijoitushetkellä otollisin. Osakkeista on pitkällä aikavälillä saanut parhaan tuoton, mutta vuotuiset vaihtelut ovat valtavia. Huonosti ajoitettu indeksin mukainen sijoitus on pudonnut alle puoleen parissa vuodessa, yksittäisessä osakkeessa on voinut hävitä kaiken. Joukkolainamarkkinoilla korkotaso viimeisen 15 vuoden aikana vaihdellut rajusti, alimmillaan korko on ollut 2 prosenttia ja parhaimmillaan reilusti yli 10 prosentia. Näiden lisäksi valittavana on valtava määrä erilaisia sijoitusinstrumentteja. Vastaavalla tavalla pokeria pelaavan kannattaa etsiä itselleen sopivaa pöytää. Pokerissa pelimuotojen sortimentti ei ole mitenkään väheinen ja vastustajien pelitaidoissa on isoja eroja. Valpas pelaaja vaihtaa pöytää ja sijoittaja markkinaa, kun tilanne sitä vaatii.
Hyvällä sijoittajalla on kyky analysoida taloutta, markkinaa ja omaa menestystään. Hän pohdiskelee talouden kehitystä ja markkinoiden reaktioita uuteen tietoon. Apunaan hän käyttää historiatietoa ja erilaisia ennusteita. Pokerissa pelaaja analysoi vastustajia ja omaa pelaamistaan. Molemmat oppivat virheistään ja kehittävät omaa toimintaansa ja yrittävät olla koko ajan askeleen edellä ja ajatella, mitä muut ajattelevat ja tulevat tekemään. Molemmissa tapahtumat menneisyydessä vaikuttavat tuleviin tapahtumiin.
Hyvä sijoittaja ja hyvä pelaaja kuuntelee muiden mielipiteitä, mutta uskaltaa tehdä asioita omalla tavallaan. Sopulilauman perässä kulkeminen johtaa sijoitusmarkkinoilla usein vääriin ajoituksiin. Pokerissa muiden tavoin toimiminen voi johtaa siihen, että pelaajasta tulee helposti luettava. Sekä sijoittajan että pelurin on syytä olla nöyrä. He tunnistavat ja tunnustavat omat taitonsa ja heikkoutensa ja ennen kaikkea tuloksensa. He ovat kärsivällisiä eivätkä yritä voittaa liian nopeasti väärällä riskitasolla. Molemmat toimivat pääasiassa hyväksi toteamallaan tavalla, vaikkakin opettelevat ja kokeilevat uutta, mutta pienissä annoksissa. He tutustuvat uusiin sijoitusinstrumentteihin tai peleihin, vaikka sijoittamisen tai pelaamisen pääpaino on yhdessä tai kahdessa instrumenttilajissa tai pelissä.
Hyvä sijoittaja ja pelaaja kestää tappiot, koska hän tietää niiden kuuluvan normaaliin tuotonvaihteluun. Tappioputken jatkuessa panoksia on syytä pienentää tai pitää jopa taukoa. Missään tapauksessa ei pidä sortua kasvattamaan panostusta. Myös voittojen kestäminen on tärkeää. Hyvän runin jälkeen ei ole syytä innostua liikaa ja kasvattaa riskiä liian nopeasti. Osakemarkkinoilla koettiin it-kupla kymmenisen vuotta sitten. Silloin syntyi paljon uusia miljonäärejä. Osa näistä nopeasti rikastuneista ei pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään ja riskejään. Joillekin ikävänä kohtalona oli pian henkilökohtainen konkurssi. Keskustelupalstoilta voimme lukea, kuinka jotkut pelaajat voittavat tai häviävät satoja tuhansia tai jopa miljoonia viikossa. Tuollaisessa pelissä mukana oleminen vaatii aivan valtavan kassan. Toivottavasti kaikilla isojen pöytien pelaajilla on kassanhallinta kunnossa!
Jos pelikassa tai sijoitussalkku on pieni odotettavissa oleviin tuloihin nähden, voi gamblata. Tällöin voi ostaa optioita koko rahalla tai pelata pokeria ”liian isossa” pöydässä. Jos osuu, niin hyvä. Jos ei osu, niin odotellaan seuraavaa tiliä. Tämä ei tarkoita, että joka tilistä voi hävitä huoletta, vaan sitä, että sadan euron pelikassalla voi olla erilainen kassanhallinta kuin miljoonan euron pelikassalla. Kun pelikassa tai sijoitussalkku on iso, siitä on pidettävä huolta. Tunnen vain yhden ihmisen, joka on yrittämällä luonut tyhjästä sata miljoonaa, menettänyt sen olosuhteiden muututtua dramaattisesti ja luonut uudelleen vielä suuremman omaisuuden. Toista vastaavaa henkilöä en tule tuntemaan. Koska kaikissa meissä ei asu kaimäkelä, niin on syytä pitää mielessä, että jonakin päivänä rantaan voi uida musta joutsen. Niiden, jotka eivät tunnista kyseistä lintua, on syytä tutustua kirjaan: ”Nassim Nicholas Taleb: Musta Joutsen – Erittäin epätodennäköisen vaikutus”.
Näytä kommentit (0)
Jukka Ylitalo: Pokeriammattilaisuus vaatii myös sijoitusmaailman ymmärtämistä
Julkaistu: 2.6.08
Tulosta
Lähetä
Suomessa on kasvava joukko ammattipelaajia, jotka ansaitsevat enemmän kuin akateemiset työssäkäyvät ihmiset. Toki täytyy muistaa, että lääkäri tai juristi saa palkkansa joka kuukausi riippumatta siitä miten työnsä tekevät, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Sen sijaan jokainen pokerinpelaaja kohtaa viikkojen tai kuukausien tappioputkia. Näin ollen on hyvä hallita pelaamisen lisäksi muun muassa kassanhallinta ja kertyneen pääoman sijoittaminen.
Vaikka olisit kuinka voittava pelaaja, se ei pätevöitä sijoittamiseen. Uskoisin aika monen pelaajan pitävän suuria summia pelisaittien nollakorkoisilla dollaritileillä. Kun pelaaja aikonee lähtökohtaisesti pelata vuosikausia, on sijoitusperiodi myös pitkä. Silloin kertyneen pääoman makuuttaminen nolladollaritilillä tarkoittaa isoja saamatta jääneitä tuottoja.
Nolladollaritililtä voi tietysti saada jopa tappiota, koska kyse on valuuttapositiosta. Dollariposition suojaaminen on kuitenkin arpapeliä, eikä nykyisellä dollari/euro –vaihtokurssilla edes mielestäni houkuttelevaa. Melkeinpä päinvastoin.
Kannattaa joka tapauksessa laskea paljonko jää saamatta, kun esimerkiksi 10 prosentin vuosituoton sijaan tili tuottaa nolla prosenttia. Itse asiassa nollan sijaan tulee jopa miinusta siinä mielessä, että inflaatio pienentää vuosittain muutamalla prosentilla pääoman ostoarvoa.
Anna rahan tehdä työtä Kun laittaa rahan tekemään työtä, se helpottaa varsinaista ammatinharjoittamista eli pelaamista. Kun olemassa oleva pääoma tuottaa, ei ole niin suurta painetta pelata pitkiä tunteja, eikä voittamisen pakkoa.
Täytyy myös muistaa, että vaikka rahaa nyt tulisi suokuokalla, se ei takaa tulevaa. Pelit voivat huonontua monella tapaa - joko lainsäädännöllisesti tai vaikka siten, että muut pelaajat tuntuvat parantavan peliään enemmän kuin sinä. Oma innostus voi myös hiipua, ja vaikkapa lasten tulo tai muu perhepolitiikka saattavat pienentää mahdollisuutta pelata.
Varo lehmänpaskaa Sijoittamisen maailmaan kannattaa perehtyä myös välttääkseen astumasta lehmänpaskaan. Pokeripelaajien ympärillä pyörii erinäköistä "bisnesenkeliä", jotka ehdottelevat sijoittamista tosi koviin ja varmatuottoisiin liiketoimintoihin. Jos et ymmärrä sinulle esitettyä bisnesmallia tai sen ansaintalogiikkaa, tai sinulla ei ole aikaa seurata asioita, pysy kaukana - vaikka kaveri olisi kuinka vakuuttava.
Ammattipelaajiakin on huhujen mukaan sijoittanut pyramidihuijaus WinCapitaan. Se on sataprosenttisen käsittämätöntä. Pokeriammattilaisten luulisi hallitsevan matematiikkaa, logiikkaa ja psykologiaa siinä määrin, ettei tulisi noin raskaasti bluffatuksi.
Jos joku tarjoaa varmaa sadan prosentin vuosituottoa, sinua kusetetaan enemmän kuin koskaan edes aloittaessasi pokeriuraasi.
Riskitön korko on alhainen Jos jokin sinulle esitetty sijoitusehdotus kuitenkin kiinnostaa, on loogista hankkia lisäinformaatiota -vaikkapa sijoittamisen ammattilaisilta.
Vastauksena olisi tullut muun muassa se, että on olemassa varma eli riskitön tuotto. Se on tällä hetkellä neljän prosentin tuntumassa. Aika kaukana sadasta. Jos havittelee kahdeksan prosentin vuosituottoa, joutuu kantamaan jo suhteellisen paljon riskiä. Jos havittelee vaikkapa 30 prosentin vuosituottoa, täytyy aika ajoin olla valmis ottamaan myös 30 prosentin vuositappio.
Pankkienkin kanssa kannattaa olla hereillä. Niiden sijoitusrahastoja markkinoidaan kovilla toteutuneilla vuosituotoilla, mutta kannattaa muistaa, että asialla ovat mainosmiehet. He valitsevat markkinoinnin keihäänkärjekseen pankin viidestäkymmenestä rahastosta muutaman parhaiten menestyneen.
Näitäkin asioita pitää ymmärtää, jos luulee olevansa ammattilainen pokerissa.
JUKKA YLITALO
Kirjoittaja on ammattisijoittaja, joka toivoo, että pokeriammattilaiset suhtautuisivat ammattinsa kaikkiin osa-alueisiin niiden vaatimalla vakavuudella.
Näytä kommentit (0)