Niinhän se menee että rakettien rätistessä talvitaivasta vasten jopa osaansa alistuneet ja muutosenergiansa hukanneet alkavat salaa haaveilla täyskäänteestä. Entäpä jos tänä vuonna onnistaa? Voisiko tästä alkaa uusi elämä? Vieläkö minulla on mahdollisuus toteuttaa unelmani ja tehdä jotakin - CMX:n ”Pelasta maailma”- biisin sanoin - mahdotonta.
Useimmille uuden alku tyssää jo heti uudenvuodenpäivän krapulaan. Joillekin harvoille jokin onnekkaampi sattuma osuu juuri vuoden alkupäiviin, ja unelma muutoksesta saa lisää tuulta purjeisiin. Jotkut alkavat uskoa jopa kohtalon johdatukseen ja universumin kokoisiin merkityksiin.
Minä kuulun niihin joita yllättäen vähän lykästi. Väkerrettyäni puoli vuotta taidenäyttelyä, ja ihmeteltyäni pitkään millä ilveellä kustannan vuoden mittaisen aherruksen uuden roomaanin parissa, sain kiinnostavan kirjoittamiseen liittyvän projektiduunin. Se korjaa ainakin hetkeksi kirjailijan kompuroivaa taloutta. Tunnettu totuus kun on että romaaneja rustaamalla ei rikastu, hyvä jos pysyy kiinni leivänkannikassa. No, Suomesta löytyy muutama rikastunut, ja parisenkymmentä kirjoillaan hyvin toimeentulevaa. Muut tekevät mukisematta sivuduuneja; kaikenmoista vähänkin tuottavaa mitä nyt kulloinkin sattuu eteen osumaan. Sitten on niitä onnettomia jotka ovat erehtyneet myös sivutyön valinnassa ja ryhtyneet vaikkapa maalaamaan. Jos jonkin ammattiryhmän ansiot ovat vieläkin ankeammat kuin kirjailijoiden, niin kuvataiteilijoiden. Kuvataiteilu on siis mahdollisimman huono valinta yrittää paikata kirjoittamisen aiheuttamia repeämiä.
Eipä ihme että oloni on ollut jo pidemmän aikaa tuskainen. Yhtälö on näyttänyt taivaan rakettiräiskeistä huolimatta vuosi vuoden jälkeen kestämättömältä, vaikka koenkin jatkuvasti kehittyväni niin kirjailijana kuin harrastelijataiteilijanakin. Ajatus alan vaihtamisesta tulee koko ajan vaikeammaksi ja kituuttamisesta huolimatta järjettömämmäksi. Eteenpäinhän tässä mennään, vaikka sitten etanan vauhdilla. En haaveile rikastumisesta vaan siitä, että pärjään omillaan. Ja kun saan tehdä työtä, jota rakastan, niin samapa se vaikka vähän joutuu sinnittelemään.
Pakko silti tunnustaa että välillä on käynyt mielessä onnenkantamoisen siivittämä helppo loikka yli kaikkien talousvaikeuksien. Ei, en puhu nyt mistään julkisuustempauksesta, sillä vaikka jollakin skandaalin aiheuttavalla tolkuttomuudella voisi röyhkeästi kerran tai pari netotakin, niin uskottavuuden ja kestävämmän uran kannalta julkiset rahastukset ja täydellinen itsensä myyminen ovat silkkaa itsemurhaa. Puhun tietysti uhkapelistä. Mitäpä jos istahtaisi pokeripöytään ja onnistuisi nettoamaan yllättäen satatonnia, miljoonankin. Eikö se olisi mahdollista myös amatöörille, jos vain tähdet sattuisivat olemaan otollisessa asemassa? Kaljupäältä voisi kysellä todennäköisyyksiä, mutta vastaus tuskin nostattaisi optimismia. Kun leivästä ja leivänpäällisistä on kyse, kannattanee kaiketi pysyä lestissään. Veikkaanpa, että omalla kohdallani todennäköisyydet hyvän perustoimeentulon tienaamiseen ovat lopulta sittenkin paremmat siellä kirjallisuuden puolella, vaikka tästäkin asiasta ollaan taatusti tässä maassa montaa mieltä. Potkua kaikille - kyynikoillekin - hulluihin unelmiin, tai ainakin vakaata uskoa parempaan uuteen vuoteen!
