Kotona on kaksi kissaa, Tyyne ja Toivo. Kesän tullen katit katoavat luontoon ja saattavat olla teillä tietymättömillä viikonkin kerrallaan. Tyyne ainakin. Se pyörähtää toisinaan pihapiirissä, saattaa tulla latkimaan hieman vedellä jatkettua kermaa, mutta ei koskekaan annettuun ruokaan. Tyttö metsästää omat ateriansa. Siitä nähtiin brutaali demonstraatio viime kesänä, kun neiti hyökkäsi pihapiiriin pöllähtäneiden lentämään opettelevien untuvikkojen kimppuun. Verilöylyn jälkeen en kyennyt silittämään kissaa viikkoon, vaikka eihän se tehnyt muuta kuin toimi luontaisen vaistonsa mukaisesti.

Tyttö on epäilemättä jatkanut samoja harrastuksia myös tänä kesänä, sillä Tyyneä näkee vain vilaukselta eikä edes sadesää saa sitä pysymään sisällä. Toivo sen sijaan viihtyy kotosalla huomattavasti paremmin. Kolli syöksyy lähes päivittäin sisään nälkäänsä naukuen, latkii kermat, popsii kuivamuonat ja melkein tärisee, jos sille antaa jotakin herkkua. Sateella se rötköttää sohvalla tai tulee syliin ja saa hellyyskohtauksen. Aloin jo epäillä, että nössö poika on poikkeus lajissaan, kunnes kuulin tarinan koiramaailmasta. Eräs tuttu väitti kuulleensa, että nartut ovat parhaita metsästyskoiria. Mene ja tiedä. Itselläni ei ole asiasta ensikäden tietoa ja saattaahan olla, ettei kyse ole sukupuolesta vaan ennemminkin yksilöistä.

Koetan olla kovasti solidaarinen, mutta taitaa siltikin jo olla selvää, mihin kirjoituksellani pyrin. Etenkin kun seuraavaksi huomautan, että kivikautisessa Suomessa, silloin kun täällä ei vielä harjoitettu maanviljelystä, naiset olivat metsällä siinä missä miehetkin. Kovasti houkuttaisi nyt väittää, että naiset olivat etevämpiä metsästäjiä kuin miehet, mutta sellaista väitettä en rehellisyyden nimissä ole kuullut edes "erään tutun" epämääräisenä tarinana. On silti oikeutettua kyseenalaistaa se heikon ja pelokkaan sukupuolen rooli, joka naisille on "kehityksen" ja niin kutsutun sivistyksen myötä langennut. Monissa muinaisissa kulttuureissa naisen asema oli epäilemättä tasavertaisempi kuin mikä se on tänä päivänä. Vai mitäpä sanotte historiankirjoituksen isän Herodotoksen huomiosta faraoiden Egyptistä? Herodotos nimittäin piti kummallisena sitä, että naiset laskivat vetensä seisten ja miehet kyykkysillään.

Nainen on saattanut ajan saatossa alistua; toisinaan teeskennellä tai joskus jopa uskoa siihen, että on miestä arempi ja heikompi. Mutta ei tarvitse kuin katsoa television Pelkokerroin -ohjelmaa ja huomaa, että myös nykynaiset ovat rohkeudessa ja monesti fyysisyydessäkin miehille kova pala purtavaksi. Jos Tyyne ja Toivo osallistuisivat kyseiseen ohjelmaan, niin ei ole epäilystäkään kumpi kateista voittaisi. Annetaan siis naiset miesten kaikessa rauhassa päteä, vaikka sitten siellä pokeripöydässä. Tehdään se vaikka vain tasa-arvon nimissä!