Suuresti arvostamani kirjailija Pirjo Hassinen kirjoitti muutama vuosi sitten loistavan kolumnin Kauppalehden aikanaan julkaisemaan Presso-lehteen. Mielipidekirjoituksen aiheena oli kirjailijan kotonaan harjoittaman etätyöskentelyn arkinen armottomuus. Hassisen valitsema tyyli oli roisin ironinen, hänen kääntäessään etätyöskentelyyn yleisesti liitetyt edut päälaelleen.

Voin yhtyä moniin Hassisen tekstissään esittämiin teeseihin. Uskon että ne pätevät myös ammattimaisesti pokeria pelaaviin, sillä hekin kai työskentelevät pääsääntöisesti kotonaan, näyttöpäätteen äärellä. Pokeriammattilainenkin epäilemättä tietää, kuinka henkilökohtaisen hygienian hoito jää välillä retuperälle, kun ei tarvitse päivittäin siirtyä asunnostaan ihmisten ilmoille. Aamusuihku saattaa jäädä väliin, eikä aina viitsi pukeutua ja kammata hiuksiaan, meikkaamisesta tai parranajosta puhumattakaan. Myös käsitys vuorokausirytmistä hämärtyy, työn ja vapaa-ajan limittyessä tosiinsa, niin ettei asioilla ole enää selkeää järjestystä vaan kaikki vuorokauden kaksikymmentäneljä tuntia puuroutuvat jokseenkin tasapaksuksi keitokseksi. Uni- ja valvetila sentään ovat eroteltavissa toisistaan, mutta niiden syklit saattavat heittelehtiä mielivaltaisesti, niin ettei yötä erota aina päivästä, etenkään talvella, kun valon määrä vähenee minimiin. Kun monen kotona istutun päivän jälkeen tekee äärimmäisiä ponnisteluja jalkautuakseen muiden pariin, tuntee itsensä ihmiselämästä vieraantuneeksi kummajaiseksi, jonka sosiaaliset taidot ovat tahmaantuneet ja small-talk tökkii niin, että kun avaa suunsa, ei ole varma, mitä juuri sanoi vai sanoiko itseasiassa yhtään mitään. Sitä on kuin säikähtänyt myyrä joka on noussut väärässä paikassa pintaan maan uumenista.

Valitettavasti aika on tehnyt tehtävänsä enkä muista enää Hassisen kolumnin yksityiskohtia, mutta eräs kohta tekstissä on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Olin revetä naurusta sen luettuani, mutta ihailin myös kirjailijattaren rohkeaa suorapuheisuutta. Moniko korkeakulttuurin parissa työskentelevä naistaiteilija tunnustaisi kolumnissaan harjoittavansa masturbaatiota, oli väite sitten faktaa taikka fiktiota? Hassisen taitava tyylittely ja tapa kärjistää asioita jätti huomattavasti varaa tulkinnoille. Silti hän kirjoitti selväsanaisesti harjoittavansa etätyöskentelyn lomassa itsetyydytystä enemmän kuin joskus teinivuosinaan. Mietin kateellisena, etten koskaan voisi itse kirjoittaa kolumnissa moisia paljastuksia, olisivat ne tosia tai keksittyjä. Saisin valtaisan palauteryöpyn niskaani. Netin keskustelupalstat tukkeutuisivat iljettävästä irstailusta ja kirjallisten kykyjeni torpedoinnista. Epäasiallisten kommenttien lomaan liitettäisiin netistä imuroituja ikivanhoja alastonkuviani. Joutuisin taatusti sanoistani roviolle. Muistattehan Mari Rantasilan kesähitin Auringossa ja kappaleen aiheuttaman julkisen skandaalin? Toivottavasti Pirjo Hassinen ei saanut moralistien, pervojen tai elämäänsä turhautuneiden solvauksia niskaansa.

Edellä mainitusta asiantilasta johtuen olen vältellyt niin seksistä puhumista kuin siitä kirjoittamista, en kirjoita erotiikasta kovin ahkerasti edes romaaneissani. Tämä kolumni on edellisen tällä forumilla julkaistun kolumnini lisäksi äärimmäisen harvalukuinen poikkeus, itsetuhoisa punaisen napin painallus, etenkin kun otsikko viittaa seksiin. Sen seurauksena juuri seksistä tavalla tai toisella pillastuvat päätyvät lukemaan tämän kirjoituksen. Kenties sinäkin. Vai vaivauduitko kynäilyni pariin jostakin muusta syystä? Saattaahan olla, että et kuulukaan niihin kotona pakertaviin etätyöskentelijöihin, jotka tuhlaavat merkittävän osan työpäivästään itsetyydytykseen.