Häviäminen on ikävää, useinmiten raivostuttavaa. Lukuisia tappiota elämässä jo kokeneena luulin oppineeni häviämisen jalon taidon, mutta poistuessani nettipokeripöydästä vaikka vain pienenkin panoksen hävinneenä kärvistelen pitkään ja perusteellisesti.
Erityisen ikävää on hävitä hyvällä kädellä. Ja juuri hyvällä kädellä ne isot panokset pääsääntöisesti hävitään. Tai ainakin minä häviän kun en uskalla juuri bluffata. En ymmärrä kuinka on mahdollista että juuri silloin kun onni suosii, suosii se jotakin toista vielä anteliaammin. Ja käänteisesti tilanteissa joissa itselle osuu kohdalle monsteri niin muilla on pelkkää roskaa ja potti jää säälittävän pieneksi.
Uskon joutuneeni tilastollisen vääristymän uhriksi. Jokin itsestä riippumaton selityshän näille tappioille on keksittävä. Älkää väittäkö että pelityylini paljastasi muille jotakin käteni vahvuudesta. Olen kokeillut kaikki variaatiot agressiivisesta löysästi lypsävään. Toisinaan olen huvikseni kokeillut käänteistä pelityyliä; pelannut niin kuin käteni olisi jotakuinkin todellisen vastakohta. Pääsääntöisesti pyrin pelaamaan järkevästi ja huomioimaan positiot, potit, outit ja muiden pelityylit mutta lopputulos näyttää olevan aina sama: poistun pöydästä hävinneenä. Toki olen usein ollut voitolla, mutta eihän voittoputkea voi katkaista. Turhautuneena harkitsin jo siirtymistä pikkupeleistä isompiin. Luotin kuitenkin kokeneen kaljupään neuvoon olla siirtymättä isompaan ennen pienempien biittaamista. Sillä tavoin kuulemma vältetään lupaavan peliongelman alku. Mutta vakava peliongelma on sekin etten pysty biittaamaan niitä pienempiäkään vaikka ainakin omasta mielestäni potentiaalia pelaamiseen riittää. Kuin vakuudeksi huonosta onnestani hyppään nyt pelipöytään ja panostan vaatimattomat kaksikymppiä.
Lyhyt ja perin puutteellinen selostus pelin kulusta (blindit 0,10/0,20): Muutaman jaon jälkeen näyttää hyvältä; olen kolme euroa voitolla. Seuraa pieniä tappioita kohtuullisen vahvoilla käsillä. Monesti häviän pienemmällä kikkerillä. Turhaudun ja sorrun kohtuuttomaan panostukseen semibluffilla. Rangaistuksena kuuden euron tappio epäonnistuneella ristin vedolla, kädessä KJ ristiä. Pelikassassa jäljellä enää seitsemän euroa. Tässä kohden vaadittaisiin kai kärsivällisyyttä hitaaseen nousuun mutta menetän uskoni ja hermostun, flopista saan kärkiparin kädessä olevalle kurkolle ja pistän all in. Potti menee ainokaiselle vastustajalleni,joka on flopannut kolmoset seiskapariinsa.
Kestin pelissä viitisentoista minuuttia. Selaan pokerihuoneen pokeriopasta ja huomaan heti ison aloittelijan virheen. Lyötyäni flopissa foldaan liian usein turnissa. Ja kun selaan opasta enemmän niin löydän lisää virheitä. 30 panoksen säännön mukaan 0,10/0,20 euron pelissä minun olisi kannattanut lopettaa hävittyäni 6 euroa.
Ehkä palaan kiltisti kertaalleen hätäisesti läpiluetun pokerioppaan pariin ja opettelen lopettamaan pelin ajoissa. Ja lohduttaudun salaa sillä että ammattilaisillekin osuu kohdalle häviöputkia.
