Herään viideltä päivällä ja tunnen silti oloni väsyneeksi. Kelaan edellisyötä, jonka aikana näin paljon unia. Suurin osa pokeriin liittyviä: jakoja, jakojen perään… On pimeää. Pari asiaa pitäisi hoitaa, mutta ne tuntuvat liian isoilta, koska energiatasoni on matala. Aamupalaksi pitäisi syödä jotain kevyttä, koska tekisi mieli laihduttaa. En jaksa alkaa keittämään puuroa, vaan soitan pokerikaverille ja kyselen onko hän jo syönyt? Vastaus on kyllä, joten otan jääkaapista eilistä tyttöystävän tekemää ruokaa. Samalla selaan päivän lehdet ja pokeriin liittyvät perussivut netistä. Syön liikaa, joten on odoteltava vähintään pari tuntia ennen kuin voin urheilla. Tässä odotellessa voisi kai laittaa softat päälle ja ottaa pikku session... Urheilut jää lopulta urheilematta, asiat hoitamatta ja parin tunnin sessio venyy koko yön mittaiseksi.
Normi ”aamu” ja siitä normi yö, ei näin. Olen kuin lautalla, joka kulkee tuulen mukana. Haluan elämältä enemmän! Haluan olla energinen ja asioita aikaan saava, enkä sosiaalisesti passivoitunut pokerinpelaaja. Haluan saada kiksejä muistakin asioista kuin pokerista. Mikä avuksi? Muutos! Kuka sen tekee? Minä itse. Elämässä voi suuntaa muuttua useasti! On vain kyettävä tekemään niin kuin ajattelee. Tämän luulisi pokerinpelaajalta onnistuvan. Useilla tuntemillani ammattimaisilla pokerinpelaajilla on elämän perusasiat kuitenkin hukassa: nukutaan huonosti, syödään epäterveellisesti, laiminlyödään sosiaalisia suhteita, liikutaan liian vähän jne…
Pokeri on itselleni unelmien työ, ja oikein oivallettuna se onkin juuri sitä. Hyvää elintasoa, tietynlaista vapautta, mahdollisuutta kehittyä jatkuvasti ja mahdollisuutta olla oman elämänsä herra. Mutta pokeri on kuitenkin vain työ, ei elämä. Vaikka peliä rakastaisikin, ei sen saa antaa tukahduttaa muuta elämää. Ei riitä että on taitava pokerinpelaaja, vaan on osattava hallita muitakin elämän osa-alueita. Jos haluaa muutosta elämässään, pitää olla valmis muuttamaan rutiineja ja pitämään niistä kiinni. Tyhmyyden vertauskuva onkin, että tekee asioita jatkuvasti saman lailla, mutta odottaa muutosta.
Ihmiset jotka pitävät itseään ”epäonnistujina”, ovat usein haluttomia tulemaan pois mukavuusalueeltaan. Kun taas ”onnistujat” tulevat pois mukavuusalueeltaan ja tekevät epämiellyttäviäkin asioita, joista heille on tulevaisuudessa hyötyä. Usein se helpoin tie ei ole pitkällä tähtäimellä paras. Itse olin tyyppiä, joka luki koulussa kokeisiin viimeisenä iltana. Kokeista selvisin, mutta mitään en oppinut. Samantapaista työskentelyä olen harrastanut koulunkin jälkeen. Silloin kun on selkä kiinni seinässä, muutan henkilökohtaista toimintamalliani ja ryhdyn töihin. Kun muutokset ovat toimineet, todistelen itselleni, että paineen alla olen parhaimmillani. Tämän kaltainen työskentely on kuitenkin vain selviytymistä eikä pitkällä jänteellä kannattavaa, vaan kuluttavaa.
Olen tyytymätön tämän hetkiseen tilanteeseeni monessakin suhteessa. Innostuin jonkin aikaa sitten Omahasta, ja hyvän up-swingin jälkeen unohdin ammattimaisen kassanhallinnan. Nyt olen syvimmässä kuopassa koko pokeriurani ajalta ja tämä on tietenkin omiaan lisäämään ahdistusta. Koen silti, että tämä selkä seinään vasten tilanne on mahdollisuus. Se on vähän kuin lama. Laman jälkeen on aina nousukausi ja silloin on vain oltava oikeassa hississä. Jos nyt tuijottaa vain lehtien palstoja kuinka huonosti maailmalla menee jne., niin kurjuus seuraa kurjuutta. Ei siis pidä tuijottaa suljettua ovea vaan katsottava muita avonaisia ovia.
Miten tästä eteenpäin? Itselläni asioiden järjestykseen laittaminen lähtee säännöllisestä unirytmistä ja energiatason lisäämisen avuksi ostin vielä kirkasvalolampun. Lisäämällä energian määrää jaksan suunnata katseeni kohti tavoitetta, joka on tasapainotila. Siinä yhdistyvät keho, mieli, talous, koti ja sosiaaliset suhteet. Näille kaikille osa-alueille olen tehnyt yksilölliset tavoitteet. Tavoitteisiin pääsemisessä käytän erilaisia apuvälineitä, joilla varmistan oikeiden toimintatapojen toistumisen ja väärien välttämisen. Oikeiden asioiden toistaminen on avain muuttamaan huonoja rutiineja. Väärien asioiden poisoppiminen on siis ohjelmassa. Sama koskee myös pokeria: Turnauspeli, joka on ollut vahvin osa-alueeni, tulee taas kuvioihin mukaan parina viikonpäivänä. Päivän rutiineihin kuuluu myös pelin analysointi ja vuotojen löytäminen. Olen tullut tienhaaraan, jossa aion valita seuraavan ja sitäkin seuraavan valinnan oikein. Haluan olla tietoinen tarkasti mihin olen menossa ja mennä sinne hymyissä suin. Eli ei pää märkänä kolmea piipullista.. Tämän tunnelin päässä näkyy valoa, eikä se ole vastaantuleva juna…
Hauskoja pikkujouluja, toivoo Antti
P.S. Jos jollain on halukkuutta steikata Helsinki Freezeouttia, niin tarjouksia otetaan vastaan.
