Monien ihmisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ohjaa usein (alitajuntainen tai tietoinen) ajatus siitä mitä toiset ajattelevat henkilön tekemisistä. Korkeakoulutettujen vanhempien lapsista tulee keskimääräistä useammin korkeakoulutettuja. Ostetaan merkkituotteita vain siksi että voitaisiin kuulua porukkaan. Aloitetaan tupakanpoltto, vaikka se varmasti maistuu alussa pahalta ja tiedetään, ettei se ole terveellistä. Esimerkkejä on lukemattomia. Pokerissa tämä sama ilmiö näyttäytyy useilla eri tavoilla. Monilla pelaajilla on pakonomainen tarve pelata tietyn kokoisia pelejä, koska he ovat luoneet tällaisen kuvan lähipiirilleen. Ei yksikertaisesti kehdata pelata pienempiä pelejä, vaikka pelikassa ja taidot sitä vaatisivatkin (ja pelaaja itse vielä tunnistaa tämän). Toisaalta voitollista peliä aikaisemmin pelannut voi helposti valehdella, että on edelleen voittava pelaaja, vaikka viimeisen puoli vuotta on tullut pelkkää tappiota.

Liiallinen reagointi siihen mitä henkilö kuvittelee toisten ajattelevan itsestään, on usein tämän henkilön toimintaa rajoittavaa. Pokeripöydässä kuitenkin pitää myös ajatella sitä mitä toiset ajattelevat sinusta. Jokainen hyvä pelaaja on tietoinen omasta imagostaan ja osaa käyttää tätä hyväkseen. Maniacit saavat usein maksuja hyville käsilleen ja poikkeuksellisen tiukkojen pelaajien on kannattavaa tehdä isojakin bluffeja. Toisaalta pokerissa oman imagon yliajatteleminen voi johtaa myös huonoihin ratkaisuihin ja se myös kuluttaa pelaajan ajatuskapasiteettia. Pitää kuitenkin muistaa, että käteispöydissä vähintään 90 % käsistä pelaa ”itse itsensä”. Näissä tilanteissa on turhaa kuluttaa itseään pohtimalla pikkunyansseja vaan todeta väistämätön ja siirtyä seuraavaan jakoon. Muista siis olla tietoinen siitä mitä toiset ajattelevat sinusta, mutta älä anna tämän rajoittaa tekemisiäsi, vaan ole ylpeästi sitä mitä olet ja löydä oma tapasi tehdä asoita!

Pelasin Dortumndissa ensimmäisen EPT–turnaukseni. Valitettavasti tulos jäi laihaksi, ja tipuin pääturnauksesta jo toisella tasolla. Pelasin alussa hyvin, mutta jäin kiinni yhdestä isosta bluffista jossa vastustajan olisi kyllä ”pitänyt” kipata. Tämän jälkeen tein yhden harkitsemattoman puskun. Tilanne puskemiselle oli sinänsä hyvä, mutta oma imago ei tuossa tilanteessa varmasti ollut enää bluffin jäljiltä parhaillaan ja sain vastustajalta nopean maksun kädellä, joka jossain toisessa tilanteessa olisi mennyt pakkaan. Painotettu coinflip päätyi vastustajan voittoon ja siirryin pettyneenä katsomon puolelle. Pelasin myös yhden sivuturnauksen, jossa korttikuolleena taistelin itseni toiselle päivälle, mutta lopulta törmäsin AK:lla vastustajan AA:han.

Netissä omalta osalta ei ole tapahtunut ihmeitä. Viime ajat on mennyt break evenissä ja isoissa turneissa on tullut niitä ”huonoja” rahasijoja.  Joulupukille on kirjoitettu anomus palkkapäivästä, jotta saisi jatkoa pokeri(k)uralle.